torstai 28. toukokuuta 2015

Tiistai harkkaa

Tiistaina tehtiin Mallun ja muksujen kanssa iltareissu Hyvinkään harkkoihin, Essin olin luvannut pariksi Almalle radalle, likat on ennenkin juosseet hienosti yhdessä maastossa ja käyttäytyneet siivosti niinä muutamana kertana kun ovat tavanneet.

Alma vei ratajuoksun ihan 0-6 jalkoja sillä riittää, mutta Essi kipitteli maaliin koppa kaulalla roikkuen, tais olla päivän teema, Badukin tuli maaliin omassa soolossaan ilman koppaa.

Ja minäkun vielä ennen kopitusta laitoin pykälän kireämmälle kuin yleensä, onneksi likat oli ihan siivosti maalissa, niin kuin yleensäkkin:)

Levähdyksen jälkeen Essi juoksi vielä rinksan Lempin kanssa maalissa, joka juoksi kyllä hienosti, mutta sillä taisi olla enemmän mielessä mutsissa .roikkuminen kuin pupun jahtaaminen, maalissa se ei suonut ajatustakaan "pupulle" vaan antoi mutsille niskahieromtaa.

No jos ensi kerralla sitten enemmän puoua ja vähemmän mutsia?

Kivaa oli ja muksut ja koirat oli kiltisti :) ja seura hyvää, otetaanhan uusiksi joku kerta!

http://heartshaped.kuvat.fi/kuvat/Rata,-+ja+maastojuoksu/Luhtilaukkaajien+viehetreenit+IV/093.JPG

Keskiviikkona koettiinkin jänniä hetkiä aamulenkiltä palatessamme, monet kerrat olen naureskellut tuon lenkkipolun varrella olevan mäennyppylän nimeä, Käärmesmäki, pah ikinäei oo siellä käärmeitä nähty, mutta tänään oli sekin kerta ensimmäinen, koirat ei edes mokomaa matoa huomannut ja ne sai helposti siitä ohi, emännällä oli jännät paikat, missä mokoma mato oli ollut piilossa kun aiemmin samaa tietä mentiin päinvastaiseen suuntaan?!



Torstai olikin sitten lämmin päivä ja pysyin suosiolla poissa tuolta kuivalta ja kuumalta hiekkatieltä, saas nähdä millon sinne seuraavan kerran uskaltautuu, Kuvan matoa ei vahingoitettu, vaikkei rauhoitettu olekkaan....

tiistai 26. toukokuuta 2015

Kosahdus

Tiistaina tehtiin muksujen kanssa hommia pihalla ja päiväuni ajan koittaessa painoin kersojen kanssa sisällä, mukuloita riisuessani Ajokoira rävähti ilmoitushaukkuun, niin kuin aina kun meidän ohi menee, ihminen, auto, pupu tai mikä tahansa lähestyy/menee ohi.

Ikkunasta näin että, muutaman kilometrin päässä asuva Jennihän se siellä menee Martta labbiksen kanssa. En asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota, isäntä  kun oli edelleen ulkona hommissa.
Seuraavassa hetkessä havahdun siihen, että isäntä juoksee ja huutaa, ei muuten ookkaan hetkeen noin rivakasti liikkunut. Nata oli sulloutunut puuaidan ali toiselle puolelle ja juossut tielle nappaamaan Marttaa karvoista.

Minä rivakasti ovelle viheltämään, isännän koittaessa saada Nataa pois labbiksen luota. Essi ja Ajokki tulivatkin toisella vihellyksellä, hetken nekin ihmettelivät, mitä siellä aidan toisella puolella oikein puuhataan!?. Isäntä joutuikin tekemään töitä, että sai Natan käskytettyä portista sisällä, koskea kun siihen ei kuulemma ollut uskaltanut neiti kun oli niin tulta ja tappuraa.

Jenni kävi pikaisesti Martan läpi, eikä havainnut reikiä, vaikka Nata ehti kuulemma napata karvoihin kymmenkunta kertaa, ennen kuin nappas hännästä kiinni ja kuulemma tässä vaiheessa oli Martankin murina muuttunut vähän totisemmaksi, häntä napsun jälkeen ehti napata vielä useamman kerran Marttaa karvoista kiinni ja jossain välissä ehti myös napata Jenniä jalkaan, onneksi vain pintanaarmu ja lenkkihousuihin hampaankuvat. Natassa ei mitään jälkiä.

Isäntä pyysi ilmoittamaan jos Martassa jotain ilmenee tai löytyy, Jenni oli vitsillä sanonut, että Martta sietääkin olla vähän kevyemmässä turkissa ja Nata saa pitää kankaan palan jonka huosuista repäs.

Kohta josta Nata oli läpi mennyt, oli vain n. 6 cm korkea maasta aidan alapuuhun, eikä minä tai Jenni olisi koskaan uskonut, että se siitä mahtuu sulloutumaan läpi. Jennikin kertoi sanoneensa Martalle, ettei mitään hätää, mennään ohi... kun Nata oli ängennyt itsensä aidan ali ja lähenyt tulemaan kohti.


Keskiviikkona Jenni laittoikin sitten viestiä, että Martta sen verta kipeä/jumissa, että joutuvat tilaamaan ajan Helmeen Tervakoskeen, ilmeisesti suuhun oli sattunut Natalla muutakin kuin vain karvoja. Eläinlääkäri löysikin mm hännästä puolikkaan kananmunan kokoisen paiseen, joka oli tullut kulmahampaan puraisusta. Kipulääkekuurin ja antibioottit saivat myös samalla reissulla ja tötterön päähän.

Perjantaina ajelin Jennille maksamaan lystiä pois ja tienpuoleisen aidan kävin kontaten läpi ja kaikki trippipurkkia suuremmat reiät laitoin jyrsijäverkolla tukkoon. Joka kerta Nata vetää kierrokset kun tiellä liikkuu vieras koira ja juokseen aidan viertä eestaas ja hyppii aitaa vasten ja kolisuttaa sitä, tähän mennessä isäntä ei ole uskonut, että se ei ole ystävällisillä aikeilla liikkeellä, nyt tuli muutos tähän mielipiteeseen.
Viisi vuotta aita on sen sisäpuolella pitänyt, vaikka väliin on ihan tosissaan läpi koittanut mennä, nyt kosahti.

Martan häntä.



Aidan alla siis tämän verran tilaa, isommat raot aidan alla on peitetty jysijäverkolla, maahan asti.
Mutta kun tarpeeksi näköjään jotain tahdotaan, niin mennään vaikka läpi harmaan kiven. Mutta olipahan ensimmäinen kerta kun meillä mennään läpi aidoista, ja sais kyllä olla viimeinen.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Suomi Cup-15

Einarin kanssa laitoimme kaksin aamulla nokan kohti Mustialaa. Essin kanssa on tehty töitä kunnon ylläpitämiseksi ja sen puolesta koira tuntui ihan hyvältä. Essi sai alkuerässä parikseen Viljon.

Rata oli pitkä ja raskas, ja varsinkin alkupuolikas oli sik-sak-mutkaa täynnä, sen molemmat koirat vetivät mallikkaasti, toinen puolikas olikin sitten n. 300 metrin kaari, jossa Essi selvästi jätätti ja siirtyi juoksemaan sisäkaarteeseen, Viljon juostessa mallikkaasti vieheen perässä koko kaarteen. Essin sisäkurvin juoksun ansiosta se oli ensimmäisenä viimeisellä suoralla vieheen perässä, ja juuri kun viimeinen suora aukeni koirien juostessa meistä ohi ja Viljon kuroessa jokaisella askeleella välimatkaa umpeen, ja lopulta saaden Essin kiinni, Viljo poltti päreensä ja loppumatkan Essi saikin sitten juosta uros niskassaan.

Essi tappoi kuitenkin tästä huolimatta hienosti viehettä, Viljon puolesta harmitti, diski napsahti. Alkuerästä Essille vaatimattomat 206 pistettä, viimeistä osiota ei voitu täysin arvostella.

Pellolta poistuessamme Essi ei edes läähättänyt tai näyttänyt väsymisen merkkejä, tuntui ettei se saanut viimeistä vaihdetta koko juoksun aikana silmään, vaan vähän niin kuin hengaili pupun perässä. Mutta auta armias kun fasaani kiekaisi pellon toisessa päässä niin johan oltiin hihna tiukalla ja kovaa menossa, omassa päässä mietinnän paikka, onko oltu liikaa oikean riistan peräsä, eikä pussi niin paljoa nyt kiinnostanut.


Finaalissa sai sitten juosta Alman kanssa. Likat vetivät koko rinksan mallikkaasti ja mikä parasta vieheen pysähdyttyä kumpikin keskittyi täysin vieheeseen, ei sanaakaan toisilleen! Jes!

Tässä juoksussa oli selvästi jo yritystä ja yhden arvostelevan tuomarin kommetti oli, että Essin finaalijuoksu oli oikein hyvä. Pisteitä 221 eli yht 427ja neljäs sija.






Näin tällä kertaa, Kiitos kaikille seurasta, kivaa oli: Erityismaininnan annan Essin puolesta Badulle, kaksikko olis varmaan halunnut juosta kaksin vielä vapaana kierroksen pupun perässä!

maanantai 11. toukokuuta 2015

Suunnitelmia


 Pentukyselyitä on jo tullut, mutta en ole itsekkään vielä päättänyt, onko meillä tulossa pentuja tänä vuonna.
Uros on kysytty, vastaus tassun pyyntöön on ollut myönteinen ja molemmilla on terveystestit voimassa ja kaikki jton ja omat kriteerit täyttyvät.

Kevät vaan on ollut niin työntäyteinen ja yllätyksiä kaikinpuolin täynnä, seuraavasta omasta pentueesta haluaisin jättää pennun kotiin.
Mutta en ole ollenkaan varma jaksanko tänä vuonna penturumbaa, basenjille kun yleensä syntyy enemmän kuin se yksi pentu, ja kaiken kun haluaa tehdä viimeisen päälle hyvin, käyttää pentuihin aikaa ja olla niiden kanssa.
Edelliset oli hyvin hoidettuja ja sosiaalistettuja ja niiden kanssa vietettiin aikaa tuntitolkulla päivittäin ja tässä kiitos seisoo, kaikki ovat hienosti alusta asti käyttäytyviä ja tasapainoisia koiruuksia. kahdella koiruudella jopa muutama näyttelykäyntikin, toisella ROP ja VSP plakkarissa kera kahden SERTtin.

Kuvassa Bastillin Andy McRed, Josefiina N kuvaajana :)


Essin kanssa on ylläpidetty peruskuntoa ja pikkuhiljaa kasvatettu kisakuntoa. On kaksi asiaa mitä en halua koirista sanottavan ulkomuodon puolesta ja johon omistaja voi vaikuttaa, huomautukset pitkistä kynsistä ja huonosta kisakunnosta, pieniä asioita jotka on helppo saada kuntoon.
Toki myönnän, että muutaman kerran on ollut vesisadepäivän päätteeksi illalla kun on saanut muksut yöpuulle niin itseä tosissaan ottaa niskasta kiinni, että on saanut aikaiseksi painua koiran kanssa juoksulenkille, eikä vällyjen väliin maate.

Puoli ykstoista yöllä, ei ole paljoa muita liikenteessä kuin me ja puput

Essi tapasi elämänsä ensimmäistä kertaa Hevosia, hevosmätsärissä

Ilmiantokello kaulassa, on muuten mielssä ainoastaan riistannosto :)
Neiti puoltoista vee, alkaa olla aika "minäitseeitartteauttaa" neiti


Kaks Brindleä ja yks punaturkki vapaana viilettämässä