Sateenkaarisilta


Perrada Unican Dancing Manatee "Nata" 24.12.2008-9/2016

Nata oli isännän mukana tullut bonuslapsi, perinteisemmästä päästä ollut itsepäinen, oman arvon tunteva leidi basenji. 
Jota Marttyyri-Mannaksikin kutsuttiin, koska neidillä oli tapana ajautua varsinkin lasten kanssa tilanteeseen jossa sen oli "pakko" puolustautua näykkimällä, esimerkiksi makaamalla keskellä olohuonetta, vaikka patterin vieressä olisi ollut lämpimiä paikkoja tarjolla, ohi kulkenut lapsi sai herkästi vastaansa, murinan, valehyökkäyksen tai hammasta. 
Natalle koitettiin kipulääkitystä keväällä kuukauden ajan vaikka terveystarkastuksessa ei vikoja havaittukkaan sen käytyä Astan kimppuun tappo-aikeissa, Astan ollessa 4 kk. 

Niinpä neidille alettiin etsiä uutta lapsetonta kotia, koska lapset eivät sen ajatuspelejä osanneet pelata, lapseton pariskunta löydettiin, jossa kaverina oli varttuneeseen ikään ehtinyt leikattu basenji uros. 
Alun vaikeuksien jälkeen alkoi sujua ihan hyvin, joskin kesän korvalla neiti alkoi ontua jokaista jalkaansa ja lenkillä nilkat muljahtelivat ja tuottivat kipua, muutamaa eri kipulääkettä ja nivel ruokavaliota uusi perhe koitti, mutta lääkitys keräsi nestettä ja ilman lääkettä neidistä tuli arvaamaton, syksyn tullen päättyi Natan maallinen vaellus, perheelle osanotto.    



Perrada Unican Arc Of Dream "Utu" 21.12.2006-31.8.2012

Utu oli mukava piskuinen tasku basenji narttu, korkeutta vain 38.5 cm ja painoa normaalipainossaan 7 kiloa. Utu otti osaa muutamaan maastokisaan, mutta yleensä hukkui matkalla kilpakumppaneiden vanaveteen, niiden ollessa nopeampia.
Muutaman vuoden iässä alkoi rapsuttelu, tassut, korvat, silmät yms, hiivaa ja silmien vuotamista,iho kuivui. Erilaisia kuiva-ja märkäruokia koitettiin ja barfattiin. Näistä ei mainittavaa apua ollut, ranteet olivat löysät ja takajalat polvet menivät pois sijoiltaan ja lukittuivat.
Utu vietti viimeisen talven siskoni luona ainoana koirana, Utu olisi saanut jäädä heille asumaan, mutta lääkityksestäkään ei enään ollut apua Utun allergiohin ja atopiaan, Lääkitys keräsi myös nahan alle nestettä, mikä rasitti entisestään polvia.             
Tutun eläinlääkärin kanssa sovimme keväällä, että Utu saisi viettää viimeisen kesän kanssamme lääkkeineen, allergia ja kipulääkkeet ja pääsee vehreämmille metsästysmaille syksyn koittaessa.

             Yksi elämäni vaikeimmista lupauksista.








FI LC CH, FI RC CH, DV-09, JK-09-10, DVM-09, TS-10-11, SM-10-11, BISS-käyttö
Ajibu Ebony Eyez 27.12.2006-17.7.2014



Silmät: PPM, iris-iris ja lausunto, muu verkkokalvon sairaus: epäilyttävä.
Kilpirauhastesteissä: Kaikki arvot viiterajoissa
Polvet: 0/0
Sydämmessä sivuääni 2/6
Kastroitu 8/ 2013
Ei allergioita tai yliherkkyyksiä, "Teräsvatsa"
Koko 43.5 cm ja 11.5 kg

Jere oli unelmakoira harrastamisen puolesta, aina valmiina lähtemään lenkille tai harjoituksiin, rakasti vapaana juoksemista ja oli helppo saada kisakuntoon, erityisesti omaa mieltä lämmitti 2014 Erkkarissa Tuomarin kommetti hienosta lihaskunnosta, jonka se piti kastroinnista huolimatta.Usein isoin palkka Jeren mielestä oli mamman kehu ja rapsutus, toki namit kelpasivat myös.


Näyttelyistä 1 sertti, 3 vara-sertiä, vuonna 2012 erikoisnäyttelymme Best In Show käyttökoira. Olisi varmasti saanut muotovalioksi, mutta ei pidä tuomarin koskettelusta.

Ratajuoksuista Jerelle on 30 ykkös sijaa, muita ei sitten ollutkaan, valiotui helposti. Nopeutta riitti vielä vanhoilla päivilläkin kotioloissa, mutta 2012 alkoivat kisakumppanit kiinnostaa enemmän kuin kilpaa juokseminen, Tampereella laitettiin tytön kanssa iloisesti tanssiksi ja Vaasan maastoissa pää ei kestänyt kisakumppanina ollutta urosta. Kotona toki kulki edelleen mukana niin kuin olisi kisoihin valmistauduttu, liikkumista rakasti.

Agilityssä paras tulos, midi luokassa 2 sija, monipuolinen koira siis harrastamisen saralla.

Luonteelta Jere oli _hieman haastava_, _pehmeä_, luki herkästi äänenpainot eikä sopeutunut minkäänlaisiin muutoksiin, tarvitsi selkeät rutiinit, kastrointi onneksi hieman helpotti pojan elämää. 
Mutta oman esikoisen konttausharjoitukset saivat Jeren entistä epäluuloisemmaksi ja mustasukkaiseksi, sitä selvästi pelotti tulokas ja yllättäviin tilanteisiin se reagoi ensin puremallla ja sitten pakenemalla.

Oli vaikean päätöksen aika. Rakastan tuota otusta edelleen, vaikka lopetuksesta on jo kolme vuotta, on ukko mielessä monta kertaa viikossa.








Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajalle ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.

-Eino Leino-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti