lauantai 31. toukokuuta 2014

Harkkaa ja tapaamista

Keskiviikkona osallistuin Essin ja Edin kanssa Hämeenlinnassa näyttelyharkkoihin, Edin kanssa harjoittelin lähinnä hihnassa nätisti liikkumista muiden koirien läsnäollessa.
J-P mukana Tullut Aino tyttö pääsi harkkoihin osallistumaan Essin avustuksella, nuo kaksi olivat toisilleen vieraita, mutta niin vain pystyi taas heittämään Essin vieraan ohjaukseen, on se vaan eri hieno tyttö,
Harkkojen lomassa tuli liikutettua vielä Kaukoa, joka oli saanut lisää massaa ympärilleen ja näytti entistäkin komeammalta.
Lempi liikkui namin perässä yhtä ahnaasti kuin ennenkin, sekä tuli juostua vielä kolmen muunkin basenjin kanssa, liikuntaa siis emännällä riitti.

Torstaina osallistuimme perinteisille SuBan pentutreffeille, meiltä osallistumaan lähti Edi, Lempi ja Kauko huoltojoukkoineen.

Tilaa oli niukalti koirien liikkua ja viimevuonna mukana olleet, kommentoivat taas entistäkin ahtaampia oloja. Saman katon alla olisi myös ollut vapaana 220 neliön tila, mitä pääsi kätevästi ihastelemaan ostoksien yhteydessä, toivottavasti esimerkiksi tuo tila saataisiin käyttöön ensivuonna?
Matka meiltä kun oli kuitenkin kun oli vielä koirakoulu kompassiin järkevän mittainen, 100 km suuntaan.

Mutta mukava oli tavata vanhoja-ja uusia tuttuja ja nähdä uusia koiria sekä huoltojoukkoja! Puhumattakaan mahtavasta ruoka-ja juomatarjoiluista, sekä seurasta!

Kauko ihastui Pore-poikaan, ja harjoittelin lisääntymistä innokkaasti seuralaisensa kanssa. Edi taas ihastui eksoottiseen Ender-neitoon, jonka minäkin olisin voinut napata kotiin vietäväksi, niin ihastuttava hän oli. Lempi taas tuntui olevan suuressa +24 koiran laumassa vähän pallohukassa, mutta käyttäytyi hienosti, muutama arkakin pentu kun joukkoon mahtui, mutta suurin osa käyttäytyi sosiaalisesti sekä toisten koirien, että ihmisten kanssa.



Edi ja Ender tyttö


Kaukokin löysi seuraa ;)

Edi kysyy selvästi, Saanko luvan?



Kuvat Pauliina Ylitörmä

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Luhtisaalistus

Vietettiin helteisen kuumassa säässä, koirien nesteytykseen piti keksiä kaikenmaailmaan poppakonsteja, pelkkä vesi kun ei maistunut, luiden keitinlientä ja hyytelöruokaa laitoin sekaisin veteen, niin sitten upposi omaan sakkiin.

Juuri ennen juoksujen alkamista yksi kilpailijoista meni veteläksi, uupui siinä määrin ettei jaksanut läähättää tai pysyä kunnolla tolpillaan, suuri epäilys kevarille, lähimetsä vilisi hyttysiä, kyytablettia nassuun ja varjoon, eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen kotimatkalle. Onneksi toipilas oli oma normaali itsensä jo seuraavana aamuna.

Essi juoksi hienon alkuerän, mutta pisteitä nihkeät 221, mutta sillä mentiin alkueristä johtoon. Finaaleita saatiinkin sitten odottaa useampi tunti, joten oli entistä tärkeämpää saada koirat varjoon, koirien häkkituulettimet huusivat täysille, autossa kaikki ikkunat auki, vaikka koirat olivat varjossa peräkontissa, kontti tietenkin auki.

Finaalissa Essi juoksi mukavan parin kanssa, tytöille tuli mutama lähiohitus, kummankaan pää ei kääntynyt, eikä kumpikaan oikonut, vieheelläkin oltiin nin kuin kaksi saman perheen koiraa ja keskityttiin vain vieheeseen, ei ainoatakaan murahdusta tai kyräilyä, lisää tuollaisia juoksupareja!

Palkintojen jaossa napsahti 1 sija ja päivän ainoa basenji SERTti, loppupistein 452! :)

Essi ja poikansa Edi kisan jälkeen kotona, jossa oli ihanan viileää
Kiitos kaikille seurasta, ei päässyt päivä pitkäveteiseksi ja Edille riitti pitelijöitä ja rapsuttajia, kun mamma juoksi :)

lauantai 24. toukokuuta 2014

Kulunut viikko

On ollut ihan mukava, sää on suosinut ja koirat ovat viihtyneet pihalla.

Sisko on soitellut ahkeraan, aamuin-illoin, miten "poika" pärjää. Hyvin tuo pärjää, tuli niin kuin kotiinsa, yöt nukkuu äitinsä kainalossa eli hyvin menee.

Muutama päivä mentiin tiukalla, porukka oli varsinkin sisätiloissa räjändys altista ja varsinkin Nata on reviiritietoinen, mitä se on ollut aina,se tosin on samanlainen vatipää reviirinsä ulkopuolellakin. Pari ensimmäistä päivää Nata kulki pihalla juoksukoppa päässä, Jere sopeutui tilanteeseen helpommin, niin kuin jo etukäteen arvasinkin, se ei turhia haasta riitaa ja uskoo kun sitä komentaa.

Edi on ainoana koirana tottumaton muiden seuraan. Jere sen muutamaan kertaan nakkasi lattiaan kun toinen saattoi suoraan ulkoa juosten sen päälle tai puruluuta järsiessä kävellä siitä "epähuomiossa yli", haavoilta olemme välttyneet ja Edikin alkaa pikkuhiljaa oppia miten muiden seurassa käyttäydytään, se on onneksi hyväntahtoinen tapaus, vaikkakin höseli. jere on onneksi helläkätinen muistuttaja ja varoittaa kyllä kuuluvasti jos toinen käyttäytyy sopimattomasti.

Helle on verottanut myös tuttuja basenjeja, jopa ihan tiputukseen asti. Omat ovat lipittäneet Nutrisalilla ja kissanruoalla höystettyä vesiseosta.
Jere kalastaa pohjassa olevia lihanpaloja.


Kupille samaan aikaan mahtui myös Edi ja Essi ilman murinoita :)
Edi ja Essi illassa
Onpahan joku utelias jopa kysellyt tutuilta, miksi Edi takaisin jo mulle tuli, etsiikö kotia ?
Hoidossahan tuo on meillä, että minäkin saan harrastuskoiran, pentua kun isäntä ei antanut pitää, niin näin mennään :)
Torstaina kävin Edin kanssa ensimmäisissä pentuharkoissa Hyvinkäällä, hienosti juoksi rätin perässä ja tappoi äitinsä kanssa viehettä.
Ensi viikon keskiviikkona osallistumme näyttelyharkkoihin Hämeenlinnassa ja torstaina meidän voi nähdä pentutreffeillä Helsingissä, samoin kuin Kaukon, Lempin ja mahdollisesti Pasin :)
Sitten alammekin pikkuhiljaa valmistautumaan Erkkariin ja sitten Edikin palaa kotiinsa Kauhajoelle :)


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

DVM-14

Perjantaina oltiin illansuussa kisapellonlaidalla, auto saatiin hyvin parkkiin ja sää suosi, pimeää tuli vasta klo 1 aikoihin yöllä ja aurinko paistoi kirkkaasti jo 5. Omaan tahtiin sai tehdä aamupalaa ja odotella omaa vuoroa.

Rata oli pitkä,siinä ei pohjanmaalle tyypillisesti ollut ainoatakaan nyppyä, vaan iso lato ja ruohosaareke keskellä.

Jere juoksi todella komean alkuerän yksikseen, ei oikomisia vaan täysillä mentiin, pisteet silti vaatimattomat 208.

Essikin juoksi yksikseen ja pelkäsin, että kun kaveria ei ole niin nopeus tai ketteryys ei tule niin hyvin näkyviin, ja vaan tuppaa olemaan että yksin juoksevat saavat yleensä vaatimattomammat pisteet kun kirittäjä puuttuu.

Vaan mitä vielä, komea juoksu josta palkittiin pistein 241!

Finaalissa Jere juoksi ensimmäiset 100 metriä komeasti, viehe vedettiin ruohomättään vasemmalta puolelta, herra oikaisi oikealta, vieheen vetäjä kiihdytti ja perässä tuleva Cisse osui pojan silmiin, ilmeisesti oli siis Cissen vika sen mielestä loppumatkan juoksi kaverin kannoilla ja viimeisellä pitkällä suoralla juoksi kaverin kiinni ja päätti maksella kalavelkoja.

Sieltä sitten tuomari setä nappasi molemmat kainaloon, ja kertoi sinisen jahdanneen kaveria jo melkein alusta.

Tähän jää tämän pojan kisat, ei viitsinuorempia, eikä vanhempia kiusata epäurheilijamaisella käytöksellä, Jeren molemmat uran diskit ovat tulleet brindlen uroksen kanssa, värirasisti vai sattumaan, tiedä sitä sitten...

Essi paineli todella mallikkaasti finaalissa, vieheelle ei kaveri sitä päästänyt, mutta mammapäästi ja sielläsitä sitten tapettiin takapuolet pystyssä.

Palkintojen jakoa saatiinkin sitten odotella 8 asti illalla, ja yllätys oli mieleinen kun Essi mantteloitiin Derbyn parhaana, kera ensimmäisen maasto SERTtin, mitalin ja pokaalin! HIP HIP HURRAA!!



Kotimatkalle lähdettiin suosiolla vasta sunnuntai aamuna ja napattiin Kauhajoen kupeesta EDI kyytiin, poika majailee meillä ajan X.

Edi, ikää 5.5 kk

Sumea kuva, mutta ääriviivat näkyy



Ensin oli mulle teatraalisesti, en tunne sua! Mutta kun kotiin päästiin, niin voi sitä matelun määrää ;)

torstai 15. toukokuuta 2014

Torstaita

Päivä kulutettiin huoltamalla asunto-autoa, asentamalla häkit tukevasti kiinni, turvaistuin ja kuljettamalla tarvittavia tavaroita autoon, mistä tärkein on ehdottomasti grilli, suomalaiset ovat grilli kansaa ;)

Illan suussa Naukkanen pääsi hetkeksi mummulle hoitoon kun emäntä kävi harjoittelemassa Jeren, Essin, Kaukon ja Lempin kanssa näyttelyissä tarvittavia taitoja. J-P:n kanssa laitoimme koirat vaihtoon, eli mulle Kauko ja J-P.lle Essi, Essi on onneksi niin hyvin sisäänajettu näissä hommissa, ettei se hätkähdä vaikka annettaisiin vieraalle liikutukseen.

Ensi metrit Kaukon kanssa olivat mielenkiintoiset, hihna tiukalla, askellajia hakien, mutta muutaman kerran jälkeen liikuttiin jo mallikkaasti löysällä hihnalla, showkoiran elkein. Häntä vain on villi tapaus, se kun ei jatkuvan hännän heilutuksen takia asettunut mihinkään :)

Lempikin liikkui nätisti kun ruokapersona tapauksena huomasi, että multa saa makkaraa! Turkki tuolla on niin superluhyt, että kateeksi käy ja häntä on todella hieno, mistä lie tullut?.

Jeren kanssa homma oli muuttunut entistä mielenkiintoisemmaksi, heti häkistä pois otettua nousi karvat pystyyn ja kuljettiin piikkisikana ja äristiin ja muristiin kaikille, tutuille ja tuntemattomille. Liikuttiin kuitenkin vieressä lennokkaalla ravilla, eli kaikki ei ollut unohtunut.

Kentän toisessa päässä päästin vapaaksi ja harjoittelimme vapaana, kaikki käskyt: Sivulle, viereen, maahan, pujottele, koske, tule, seuraa... sujuivat hienosti. Mutta edes juoksuiseen tuntemattomaan narttuun ei haluttu tutustua, vaan ärjyen oltiin sillekkin.

Tuo on siitä omituinen ja mielenkiintoinen tapaus, että sen perusärinä on ihan feikkiä ja pitää omaa esitystään yllä jos siihen ei puutu pysyy sillä tasolla, komentamisesta vain nousee uusi vaihde silmään, ja silloin ärinän kohteena on hihnan päässä olija. Paljon tuo on opettanut.

Mukava oli myös huomata, että itse on tosi hyvässä kunnossa, puolentoistatunnin spurttailujen jälkeen olo oli kuin vetreällä gasellilla ;)

Viikonlopun jälkeen tässäkin torpassa on taas viisikoiraa, sitä siis odotellessa :)

maanantai 12. toukokuuta 2014

Lisää aikaa

Siltä ainakin tuntuu. Viime tiistaina alkoivat harkat Hyvinkäällä sää oli tavan mukaan vaihteleva ja jonossa oltiin 45 minsaa ennen lipunmyyntiä.

Tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että paikalle valuvat immeiset katsahtivat ensin jonoa, "ompas paljon väkeä" ja sen jälkeen katse alkoi haravoimaan jonoa tarkemmin, olisiko joku kumminkaimansiskonkissanristiäiskaveri jonossa jonka kylkeen voisi ujuttautua tai onka saisi ostamaan itselle lipun kun jono on jo niin pitkä.

Onneksi saimme kuitenkin suht hyvän numeron 14, 350 matkalle.Tunnin verran vain meni jonotellessa omaa vuoroa, kiitos taas ikihonka Penan ja Kallen luotsatessa harkkoja.

Jere ja Essi juoksivat samassa lähdössä ja itsellä oli mielenkiinto korkealla, koiria on liikutettu säännöllisesti ja ne ovat vapaana olo lenkeillä päässeet väliin elävänkin riistan perään.

Koppilähtö oli edelleen Jeren vahvin osa, mutta siihen se sitten jäi. Jo ensimmäisessä mutkassa näki ettei se juokse täysiä vaan himmailee niin kuin kahdessa edellisessä kisassa Tampereella ja Hyvinkäällä 2012.

Essi ei uskaltaitunut siitä ohi vaan tyytyi juoksemaan heti takana, kunnes maalisuoralla keräsi rohkeutensa ja rynnisti ohi, aika oli likemmäs 34 sekkaa maaliviivan ylityksessä. Molemmat koirat tappoivat innolla viehettä.

Kumpikaan ei ollut henkästynyt juoksusta, ja palasivat normitilaan lyhyellä liikuttelulla. Tekopupu vaan ei enään herätä samanlaisia intohimoja Jeressä :/

Keskiviikkona käytiin Tuija ostoksilla, ja nyt niitä on sitten kaksin kappalein pihaan istutettuina ja muutenkin pikkuhommia taas tehty.

Viikonloppuna haettiin asunto-auto pihaan, sillä kun on tarkoitus startata Vaasan maastoihin tulevana viikonloppuna. Täytyy se vielä talvenjäljiltä huoltaa ja pakata, uusi häkki sopi paikoilleen kuin valettu.








maanantai 5. toukokuuta 2014

Kiirettä pitää

Jälleen...., viikko siinä meni kun pihaa myllättiin, mutta nyt on vajan perustukset tehty ja muutenkin kaikki pihassa olleet kannot nostettu pois, samoin vanhojen pensaiden juuret.

Kaivinkoneen tullessa pihaan, aloitettiin siitä tärkeimmästä-, koirien kivi piti saada paraatipaikalle ja parempaan asentoon, ennen siinä ei voi nut maata, vain istua, nyt on sopivasti lappeellaan.

Kivi ennen, kivien ympäröimänä
Lauantaina pyörähdettiin porukan kanssa Mätsärissä harjoittelemassa kehäliikuntaa, Vieno oli kehässä ensin ja sai pienissä aikuisissa punaisen, oli lopulta pienten punaisten ryhmässä 3, Essi oli pienissä aikuisissa ensin sininen ja lopulta sinisten 1, pässi pomppasi omia aikojaan namin perässä pöydälle ja loikan jäädenssä lyhyeksi ja jalan kolahdettua pöytään poseerattiin hetki kolmella jalalla, onneksi mitään isompaa ei jalkaan tullut.  Lempi esiintyi hienosti ja oli tiukan taiston jälkeen 2! pennuissa, hip hip hurraa!

Aurinko paistoi, räntää satoi, auronko paistoi ja lunta tuli, sää oli siis hyvin vaihteleva.
Palkinto kuva jäi koko voitokkaasta poppoosta ottamatta, mutta Essi poseerasi seuraavana päivänä kotona "uudella" kivellä:)

Vapaana jöpötystä

Tuolta se tuli

Ja sinnese meni...