Toukokuu

Liki kuukausi ehti vierähtää edellisestä päivityksestä,  ja jos jonkinlaisia tunteita on ollut.
Miro on kotiutunut hienosti, se edelleen palvoo lapsia, seuraa uskollisesti niiden puuhia ja tekemisiä, rakastaa hiekkakakkujen tekoa ja jaksaa ulkona loputtomasti painia Astan kanssa.

Sillä saralla siis kaikki ok, kuukauteen mahtui muutama matsi koirien kesken, Natan alkaessa jahdata Miroa päätti Essi tehdä moisesta touhusta lopun, meillä ei kaveria listitä tai jahdata sen mielestä, molemmilla posket pureskeltuna, onneksi ei mitään sen pahempaa, Nämä kaikki tapahtuivat aina niin, että itse en ollut koirien kanssa, vaan Natalla oli aina noussut "en jaa mun iskää" moodi päälle kun Marku tuli näköpiiriin.

Sisällä hypittiin ikkunaan jos Asta paini ja juoksi ulkona Miron kanssa ja mukuloille ärähdeltiin, koko kuukautena ei napannut Astaan kiinni kun sijaiskärsijänä toimi Miro.

Kuukaudessa edistyttiin siihen pisteeseen, että pystyivät olemaan samassa pihassa jos toinen koirista oli kiinni tai jos Natalla oli koppa niin antoi Miron olla rauhassa, niin kuin sitä ei olisikaan, poikkeuksena muutama jahtaus kerta.

Koirasirkus päättyi ainakin väliaikaisesti tänään tähän, sillä ajoimme Einarin kanssa Natan Pk-seudulle, lapsettomaan, aidattuun, aurinkoläntilliseen omakotitaloon, jossa toinen leikattu herra basenjikin löytyi, nyt vaan sormet ja varpaat ristiin sillä loppu riippuu kokonaan Natasta itsestään, toki uudella omistajalla on myös motivaatio saada kaksikko toimimaan, ja ehkä nämä kaksi "eläkeläistä" pelaisivat samaan pussiin ja saisivat viettää loppuelämänsä toistensa seurassa.

Jonotusta  sovussa tuoreluulle.

Palavassa lehtikasassa on hyvä painia.

Vuoron vaihto...

Joku oli hyvin onnessaan löydetyistä kastemadoista ;)

Mutta kevät etenee ja aika näyttää.

Päivitystä

Tänään Natalla kävi ensimmäinen varteenotettava katsoja, jolla on ennestään basenji joten oikeasti tietää minkälainen rotu on kyseessä, joten jahka neidin tänään alkaneet kevät juoksut loppuvat pääsee neitokainen Toukokuun alussa tod näk tutustumaan basenji urokseen ja pk seudun ympyröihin, loppu onkin siitä itsestä sitten kiinni.

Meinasin kuolla nauruun kun yksi liiankin hyvältä kuulostava immeinen totesi loppupuolella haastattelua, että koiran pitää olla sellainen jonka kanssa hän voi pysähtyä kadunkulmaan ihmisten kanssa turisemaan ja hän voi tutustuttaa sitä uusiin koiriin ja päästää haistelemaan. Ai jaa Basenjia?!, jep jep,

Samaan syssyyn voidaan esitellä lauman uusin lisäys, Miro joka on saapunut Ajokin virkaa tekemään jahka neidistä joskus aika jättää, pieniä vanhuuden oireita on ollut viimeinen puolivuotta nähtävillä, enempi ja vähempi. Takapää liikkuu jäykästi, eikä etupäänkään meno varsinkin yön jäljiltä ole sujuvaa, muisti on tavallistakin valikoivampi, mutta niin kauan kun lenkillä jaksetaan käydä ja elämästä nauttitaan niin mukana saadaan olla, toivottavasti vielä muutamia vuosia, neitihän on jo 11.5 v

Miro taas on vanhanliiton SPK, joka tulee hienosti toimeen lasten ja varsinkin Astan kanssa, heh jopa parhailla juoksupäivillä olevan Essinkin kanssa juttuun, hoitaa työtään tunnollisesti ja noutaa palloa innokkaasti, täydellinen vuosikas pakkaus ja onneksi leikattu.

Miro ja Asta ekaa päivää yhdessä

Ajokki tekee selväksi, että herkut on mun (eikä Astan)

Ajokki ja Miro tai Mirkku niin kuin usein tulee kutsuttua.

Koti löytynyt.

Pidempään kypsynyt ajatus on nyt siinä pisteessä, että yhteiselo Natan ja varsinkin lasten kanssa on nyt siinä pisteessä, ettei Natan ja niiden yhteiselo luonnistu ja liian usein sijaiskärsijnä on Asta. On myös näykkäissyt molempia lapsia.

Eli Nata, 7 -v etsii itselleen omaa perhettä tai ihmistä, jolla ei ole lapsia (ei alle 15 v) tai toisia koiria, ei myöskän tule kissojen kanssa toimeen.

Rokotettu 2/2016 ja silloin ei terveydentilassa ole ollut huomautettavaa, kokeiltu varmuudenvuoksi kipulääkekuuria/b-vitamiinikuuria, mutta sillä ei ole ollut vaikutusta.

Jaksaa tehd pitkiäkin hihnalenkkejä, mutta ei ole "juoksuseuraa" juoksee kyllä vapaana. Pystyy pitämään vapaana, ei omaa kummoista riistaviettiä.

Tokon alkeet osaa, mutta ei omaa miellyttämisenhaluista luonnetta(tyypillinen basenji)

Osaa olla kotona tuhoamatta paikkoja ja pitämättä meteliä, huolimatta laumasta niin koirat on totutettu siihen että joskus ollaan yksin.

Ensisijaisesti etsii kotia rivitalosta tai omakotitalosta, pieni piha aurinkopläntillä on oltava, rodun tuntemus plussaa.

Koirasta tehdään kirjallinen sopimus, mukaan omat tarvikkeet. Koirasta peritään nimellinen korvaus, ettei lähde hetken mielijohteesta.

Yht ot ensisijaisesti +358503730491/Markku tai bastillit@gmail.com

Enemmän kuvia löytyy täältä

Kevään riehaa

Naps

Ei huumorinkukka kukkinut tiistai aamuna 7.20 kun Nata nousi olohuoneen makuupaikastaan ja käveli keskelle olohuonetta , aikomuksena jatkaa matkaa keittiöön siitä ohi mennyt Asta joutui sivuliseksi uhriksi eli nappasi Astaa yks kaks täysin yöstä päähän kiinni, minä huusin ääneni käheäksi ja samassa Essikin nappasi Nataa niskavilloista kiinni ja nakkasi maihin, vasta tuossa vaiheessa Nata päästi Astan kuonosta irti.
Prkl, kyllä ketutti Astan puolesta kun syytä moiseen kiinni nappaamiseen ei ollut ensimmäistäkään.

Asta sai rytäkässä kuonoonsa kunnon syvän viiltohaavan ja muutaman syvän läpimenon ja pienenpiä ruhjeita.

Nyt on jo enään muutamat ruvet jäljellä.

Nata on saanut tuosta alkaen katto-annoksen särkylääkettä sekä B-vitamiiniliuosta tupla/tripla annostusta sekä ovat viettäneet n.8 tuntia päivästä ulkona niin riittääpähän vähemmän energiaa minkään sortin peleihin muiden kanssa sekä painattavat päivittäin vapaana lenkillä.

Mitään fyysistä vaivaa ell ei siinä ole havainnut, mutta kyllä mua nauratti kun tuumasi, että sillä on vain ku*ta korvien välissä ja tarjosi sille Diapameja. No pamit jätettiin. Katsotaan tasoittuuko tuon meno.

Saariselän visiitti

Pakattiin koko konkkorankka autoon paitsi ajokoira jäi naapurin ja anopin hoitoon, 14-15 tuntia sitten saatiinkin yhtämittaa ajaa kun lähtö oli viideltä aakulla ja perillä oltiin hieman ennen kahdeksaa illalla oli maisematkin vaihtuneet astetta lumisemmiksi.

Makkarakotaan menossa :)

Tytär saa kohta äitinsä kiinni koossa

Lumivallia riitti

Kaiken kaikkiaan reissu meni hienosti, koirat pysyivät aitaamattomalla pihalla hyvin, kiitos metrisen hangen johon itsekkin upposi puoleen väliin reittä jos sinne yritti ilman lumikenkiä mennä.
Essin kanssa käytiin hiihtämässä ja hienosti meni ensikertalaiselta sekin!

Astan pässi askarteli Auroran monon uuteen uskoon, samoin villahaalarin ja emännän takin vetoketjun kun ei aamupalapöytään saanut kutsua, silloin ei naurattanut vaan mietin kuinka komeat rukkaset siitä saisikaan...

Natan kanssa oli usko hieman koetuksella, korvat katosivat lenkillä kokonaan, mikä on ullut viimeisen puolen vuoden trendi: nähdään kotona tai jossain kun jaksan tulla, hihnassa jäädään jalkoihin ja näykitään pohkeisiin jos ei neitiä osaa tarkkaan varoa.

Sisällä siiverrettiin rauhattomasti karvat pystyssä, eikä lapsia tai Astaa siedetty näköpiirissä, tosin ei se edes yrittänyt hakeutua omiin oloihin vaan marttyyroitiin aina tapahtumien keskipisteessä ja mulla oli lievästi sanoen usko sen kanssa koetuksellakun jatkuvasti sai olla katsomassa ettei lapset vain ole liian likellä sitä.

Saas nähdä rauhoittuuko tuon meno korvien välissä kun kesä ja väljemmät ulkotilat taas avautuvat, isäntä meinaa että sillä on vanhankoiran oireita, heh vasta täytti 7 v ja elukkalääkäristä sai puoltoista viikkoa sitten terveenpaperit, joten ihan vielä en noita vanhankoiran oireita allekirjoita, sillä vaan on jatkuvasti omat päänsisäiset pelit menossa ja sitä selvästi rassaa ettei kukaan muu ota sen peleihin osaa, Essillä ja Astalle ei kapasiteettiä moiseen ole.
Nata on aina ollut koira joka ei tunnu havainnoivan yhtään sitä mitä ympärillä tapahtuu (ollut aina), enkä nyt puhu siitä että se olisi nukkumassa vaan saattaa seistä keskellä olkkarin lattiaa ja pelästyä jos sen ohi kävelee ja pahimmillaan saa hammasta.

Tai esimerkiksi kun on koirien kanssa harjoiteltu oman vuoron odottamista ole yksi kerrallaan saavat jotain herkkua kuppiin niin muuta hotkaisevat vuorollaan omansa, hän taas jättää kupin pohjalle pienen murun ja jää kupin päälle vartioimaan että en syö, mutta ette muuten ota tekään!, johon vastaan nappaamalla kupin pois ja laittamalla lisää sapuskaa ja nakkaamalla seuraavan nenän eteen, meillä ei kupilla munita.

Mutta reisuussa oli mukavaa ja matkailu avartaa ja kotiin on aina hyvä palata ja ajokira tuli tyytyväisenä vastaan. Reissu jäi muutamaa päivää lyhyemmäksi kuin olimme ajatelleet, mutta -7 astetta ja jäinen pohjoisentuuli ajoivat liikkeelle hieman aikaisemmin, kotona olikin sitten kevät :)

Siiri läks

Asta paistattelee

Mutta muistoksi käynnistä jäi vaihdikkaat kuvat :)

Alkuviikon ulkoiluja

Pennuille maistui uni uloilun jälkeen

Maanantaina ulkoiltiin vielä niin, että Nata piti kopan päässä, se kun ei sulata näköpiirissään vieraita yksilöitä, kovan komennon jälkeen ulkona ollaan ilman koppaa ja sisälläkin voidaan välissä pitää normaalia koiraporttia ja kun alkaa lapsettaa niin niin sisällä voidaan väliin spurttailla, eli tosi hyvin menee.