Mietintää

Kovasti on ollut viimeaikoina puhetta kun ensi syksyksi on TAAS suunnitteilla ennätysmäärä pentueita. Kuka suunnittelee kolmea, kuka kahta. Potenttiaalisia uroksia läpi käydessäni törmäsin taas uuteen, vuoden iässä auton alle jääneeseen, mutta lähin osuma tuli Jeren siskon tyttäreen, joka menehtyi maanantaina auton alle.

Torstaina isäntä kävi ruokiksella kotona ja laski koirat pihaan, mä aloin pukemaan omaa jälkikasvua ja laittamaan itseäni valmiiksi, nostin jälkikasvun ja kameran takapihan verannalta rattaisiin ja vedin oven kiinni, tässä vaihessa Jere ja Nata kömpivät seuraani verannalle.

Siinä sitten työnsin rattaat etupihalle ja ihmettelin missä Essi on?? Pihaportti on kiinni ja muut koirat ihan lunkisti. Vihelsi, huusin! Ei mitään, tässä kohtaan alkoi paniikki iskeä, se kun on metsänpuoleiselta sivulta yrittänyt sopivaa karkaamisreikää etsiä, sitä (tähän mennessä) löytämättä.
Paniikki nousi esiin ja aloin karjua ja huutaa, viheltää vielä kovempaa, soitin isännälle, joka lupasi lähteä autolla etsimään, soitin kaverille ja jos kone olisi ollut päällä niin facessakin olisi olut ilmoitus "kadonneesta brindlestä tyttöbasenjista".
Aikani pihaa kierrettyäni, päätin napata muut koirat hihnaan, tarkoitus kun oli muutoinkin ollut lähteä niiden kanssa lenkille.

Arvatkaa mikä tuli tuulikaapissa vastaan, korvat luimussa ja huuliaan lipoen. Se oli ilmeisesti pujahtanut sen kahden sekunnin aikana takapihan ovesta sisään kun kannoin Naukun rattaisiin ja suljin oven.

Helpotus oli valtava, kun se ei ollutkaan kadonnut pihasta, ei lojunut ojassa auton alle jääneenä tai juossut naapurin traktorin alle tanssimaan tai ollut muutoin karussa.


Pikaisella vapaanajuoksu lenkilläkin siis pääsimme käymään, punaiset ottivat rennosti, eivätkä poistuneet 20 metriä kauemmaksi, mutta tuota brindleä metsästäjää piti pitää koko ajan silmällä, sitä kun eivät mutaiset pellot ja vetiset ojat edes hidasta, tuulessa lentävät lehdet ja karvapallot piti napata kiinni :/

Arvatkaa kuka joutui kotona pesulle?

Matkaa n, 400-500 metriä, kaksi kyntöpeltoa, yksi kyntämätön ja neljä ojaa, onneksi autot eivätkiinnosta ketään.

Joukkue poseeraus

Miss muta prinsessa

Basenjin irtipitäminen on AINA RISKI, se on luotu liikkumaat pitkiä matkoja, sillä on verraton riistavietti ja kestävät jalat, puhumattakaan jääräpäisestä ja riistaviettisestä luonteesta. 

Mutta itse olen sitä mieltä, että juoksukisoihin ei ole asiaa vain hihnalenkitetyn basenjin kanssa. Omistaja on kuitenkin aina vastuussa siitä, missä ja miten basenjiaan irti pitää, huomioliivit auttavat autoilijaa näkemään irti olevan/ karanneen basenjin jos se luvatomasti ottaa hatkat. 

Meillä on kahdesti menty "korvat tukossa" kun vietti on vetänyt, Jere juoksuisten narttujen ja Essi traktorin perään, molemmista kerroista kirjoitin pitkän purkauksen. Essin karkaus tapahtui juurikin siinä vuoden iän tietämillä, milloin suurin osa noista auton alle jää.

Vapaana pidetään vain tutuissa paikoissa, matka jonka juoksemiseen omistaja tarvitsee usean minuutin, taittuu basenjilta kymmenissä sekunneissa. Kerrottakoon, että 350 metrin matkalta (ratajuoksu) jos mielii saada SERTtin, pitää alittaa 31 sekunttia, mikä ei ole basenjille temppu eikä mikään. Vieraammissa paikoissa tarkistan karttapalvelun kautta autoteiden sijainnit.

Mulle on kasvattajat/ tutut sanoneet, että mulla on basenjit poikkeuksellisen hyvin hallinnassa, ja niinhän nuo onkin, niiden kanssa tahkotaan monta kertaa päivässä luoksetuloa, vihelletään ja aina palkitaan kunnolla.

Jopa pennut nostettiin sokeina jo nisälle niin että, ensin vihelsin ja sitten nostettiin syömään. Ja jopa meillä käyneet vieraat ihmiset ovat saaneet kuulla kunniansa kun ovat "erehtyneet" kuka minkäkin syyn takia meillä viheltämään, meillä ei vihellellä jos ei anneta palkkaa. Ja siitä ei neuvotella :)