Saariselän visiitti

Pakattiin koko konkkorankka autoon paitsi ajokoira jäi naapurin ja anopin hoitoon, 14-15 tuntia sitten saatiinkin yhtämittaa ajaa kun lähtö oli viideltä aakulla ja perillä oltiin hieman ennen kahdeksaa illalla oli maisematkin vaihtuneet astetta lumisemmiksi.

Makkarakotaan menossa :)

Tytär saa kohta äitinsä kiinni koossa

Lumivallia riitti

Kaiken kaikkiaan reissu meni hienosti, koirat pysyivät aitaamattomalla pihalla hyvin, kiitos metrisen hangen johon itsekkin upposi puoleen väliin reittä jos sinne yritti ilman lumikenkiä mennä.
Essin kanssa käytiin hiihtämässä ja hienosti meni ensikertalaiselta sekin!

Astan pässi askarteli Auroran monon uuteen uskoon, samoin villahaalarin ja emännän takin vetoketjun kun ei aamupalapöytään saanut kutsua, silloin ei naurattanut vaan mietin kuinka komeat rukkaset siitä saisikaan...

Natan kanssa oli usko hieman koetuksella, korvat katosivat lenkillä kokonaan, mikä on ullut viimeisen puolen vuoden trendi: nähdään kotona tai jossain kun jaksan tulla, hihnassa jäädään jalkoihin ja näykitään pohkeisiin jos ei neitiä osaa tarkkaan varoa.

Sisällä siiverrettiin rauhattomasti karvat pystyssä, eikä lapsia tai Astaa siedetty näköpiirissä, tosin ei se edes yrittänyt hakeutua omiin oloihin vaan marttyyroitiin aina tapahtumien keskipisteessä ja mulla oli lievästi sanoen usko sen kanssa koetuksellakun jatkuvasti sai olla katsomassa ettei lapset vain ole liian likellä sitä.

Saas nähdä rauhoittuuko tuon meno korvien välissä kun kesä ja väljemmät ulkotilat taas avautuvat, isäntä meinaa että sillä on vanhankoiran oireita, heh vasta täytti 7 v ja elukkalääkäristä sai puoltoista viikkoa sitten terveenpaperit, joten ihan vielä en noita vanhankoiran oireita allekirjoita, sillä vaan on jatkuvasti omat päänsisäiset pelit menossa ja sitä selvästi rassaa ettei kukaan muu ota sen peleihin osaa, Essillä ja Astalle ei kapasiteettiä moiseen ole.
Nata on aina ollut koira joka ei tunnu havainnoivan yhtään sitä mitä ympärillä tapahtuu (ollut aina), enkä nyt puhu siitä että se olisi nukkumassa vaan saattaa seistä keskellä olkkarin lattiaa ja pelästyä jos sen ohi kävelee ja pahimmillaan saa hammasta.

Tai esimerkiksi kun on koirien kanssa harjoiteltu oman vuoron odottamista ole yksi kerrallaan saavat jotain herkkua kuppiin niin muuta hotkaisevat vuorollaan omansa, hän taas jättää kupin pohjalle pienen murun ja jää kupin päälle vartioimaan että en syö, mutta ette muuten ota tekään!, johon vastaan nappaamalla kupin pois ja laittamalla lisää sapuskaa ja nakkaamalla seuraavan nenän eteen, meillä ei kupilla munita.

Mutta reisuussa oli mukavaa ja matkailu avartaa ja kotiin on aina hyvä palata ja ajokira tuli tyytyväisenä vastaan. Reissu jäi muutamaa päivää lyhyemmäksi kuin olimme ajatelleet, mutta -7 astetta ja jäinen pohjoisentuuli ajoivat liikkeelle hieman aikaisemmin, kotona olikin sitten kevät :)