keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Maanantaikappale

Kisapäivän jälkeine maanantai, tarkoitus oli viedä koirat tutulle pellolle juoksemaan omaan tahtiin ja vähän pallonperässä.

Puolituntia oltiin tutulla pellolla ja Essillä kuuluva kello kaulassa ja muutenkin meistä ääntä lähti kun olin molempien muksujen kanssa liikenteessä, sekä tietenkin kaikkien koirien.

Pallonperässä mentiin ja lujaa.

Piei pallohullu basenji :)




Pallo!!







Tämän kuvan jälkeen laskin kameran maahan, minä en vielä kohdetta nähnyt tai huomannut, Essi oli..


Pyysin Auroraa tuomaan pallon mulle, mutta havahduin siihen, että Nata lähtee jalan vierestä täysiä, tanner vain tömisi niin kui maastokisoissa, Essi paineli jo tuolloin 200 metrin päässä ja vauhti vain kiihtyi. Pellon läpi meidän puolentunnin metelöinistä huolimatta oli juossut peura, ja kunnon basenji ei liikkuvaa kohdetta jätä. Minä tapailen taskuja läpi, mihin taskuun se pilli olikaan tullut laitettua!?, pilli huulille, kamera maasta silmille, monta lyhyttä vihellystä, kumpipaan Basenji ei aio jättää ajoa kesken, se on menoa nyt.Per**le..






Itsellä nousi niskakarvat pystyyn, ja kylmänväreet juoksi pitkin selkää, lammintielle jossa liikenne kulkeen 80 km/h on vain reilu kilometri, Basenji juoksee sen parissakymmenessä sekunnissa.- Monta vihellystä pilliin ja karjasuja perään, Nata vilahtaa jossain kaukaisuudessa pellonlaidalla, se on jo hukannut saaliin, mutta etsii yhä ja kiertää metsäsaareketta ympäri korkealle pomppien. Essin kellon kilinää ei katoamisen jälkeen kuulunut kertaakaan. Vartin jälkeen soitin isännälle, että menee tuolle isolle tielläa katsomaan josko se seillä vilahtaisi. Tämän jälkeen Nata luovutti ja tuli hakemaan palkkansa vihellyksistä.

Kymmenen minuuttia kuluu, kurkku kipeänä huutamisesta, nyt on varmaan lähitienoon naapureillekkin selvinnyt minkä nimistä koiraa etsitään, sen verta pitkään vihelsin ja huusin.

Päässä ehtii pyöriä monta ajatusta, jos muksut ei olis olleet mukana olisin tottakai mennyt perässä, mutta se ei nyt ollut vaihtoehto. Ainakin sillä lukee kaulapannassa isolla puhelin numero, jos sen joka nappaa kiinni tai sen yli ajetaan. Karmanlaki, eilen valioitui niin tänään se tietysti jää auton alle...

Pitkä vihellys ja muutama huuto perään, huulet oli jo niin kuivuneet ettei niitä olis enään edes saanut suppuun eikä ääntäkään olis tullut, luojan kiitos oli "valmentajanpilli mukana" kyllä kuuluu.

Muutama kirosananmutina, pirun itsemurhapeura, pakkokosen oli nyt tosta pomppi.

Hetken päästä jostain kaukaisuudesta kuuluu kilinää ja siitä vähän ajan kuluttua Essi ilmestyy noin 500 metrin päähän pellonlaitaan. SE ELÄÄ!

Sieltä tultiin naama niin leveässä virneessä, "Mutsi, pääsin oikean riistan perään"! Palkkaa nassuun jonka jälkeen se lysähti kyljelleen nopeasti hengittäen- kaikkensa antaneena, isänälle soitti, karkulainen oli palannut ehjänä. Ei sitä kuulemma olut onneksi tiellä edes näkynyt.


Varttitunti oltiin ihan kanttuvei ja vaan läähätettiin tiheään, ulkoisia vammoja ei ollut.

Itse epäilen, että peura on juossut tuttua reittiä, voimalinja- aukean alla 2.5 kilometrin päässä olevalle nuolukivipaikalle, missä on peuran jälkiä aina runsaasti käydessämme.

Melkein puolituntia Essi oli karussa ja uskon, että tuo vmahdollinen viidenkilometrin juoksu kivikkoisessa maastossa olisi siltä kyllä onnistunut, mutta kyllä oli väsynyt koira loppuillan. Ilman saalista onneksi jäätiin, mutta käytännön ajo meiltä onnistuu paremmin kuin loistavasti.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti