Miro on kotiutunut hienosti, se edelleen palvoo lapsia, seuraa uskollisesti niiden puuhia ja tekemisiä, rakastaa hiekkakakkujen tekoa ja jaksaa ulkona loputtomasti painia Astan kanssa.
Sillä saralla siis kaikki ok, kuukauteen mahtui muutama matsi koirien kesken, Natan alkaessa jahdata Miroa päätti Essi tehdä moisesta touhusta lopun, meillä ei kaveria listitä tai jahdata sen mielestä, molemmilla posket pureskeltuna, onneksi ei mitään sen pahempaa, Nämä kaikki tapahtuivat aina niin, että itse en ollut koirien kanssa, vaan Natalla oli aina noussut "en jaa mun iskää" moodi päälle kun Marku tuli näköpiiriin.
Sisällä hypittiin ikkunaan jos Asta paini ja juoksi ulkona Miron kanssa ja mukuloille ärähdeltiin, koko kuukautena ei napannut Astaan kiinni kun sijaiskärsijänä toimi Miro.
Kuukaudessa edistyttiin siihen pisteeseen, että pystyivät olemaan samassa pihassa jos toinen koirista oli kiinni tai jos Natalla oli koppa niin antoi Miron olla rauhassa, niin kuin sitä ei olisikaan, poikkeuksena muutama jahtaus kerta.
Koirasirkus päättyi ainakin väliaikaisesti tänään tähän, sillä ajoimme Einarin kanssa Natan Pk-seudulle, lapsettomaan, aidattuun, aurinkoläntilliseen omakotitaloon, jossa toinen leikattu herra basenjikin löytyi, nyt vaan sormet ja varpaat ristiin sillä loppu riippuu kokonaan Natasta itsestään, toki uudella omistajalla on myös motivaatio saada kaksikko toimimaan, ja ehkä nämä kaksi "eläkeläistä" pelaisivat samaan pussiin ja saisivat viettää loppuelämänsä toistensa seurassa.
 |
| Jonotusta sovussa tuoreluulle. |
 |
| Palavassa lehtikasassa on hyvä painia. |
 |
| Vuoron vaihto... |
 |
| Joku oli hyvin onnessaan löydetyistä kastemadoista ;) |
Mutta kevät etenee ja aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti