Kosahdus

Tiistaina tehtiin muksujen kanssa hommia pihalla ja päiväuni ajan koittaessa painoin kersojen kanssa sisällä, mukuloita riisuessani Ajokoira rävähti ilmoitushaukkuun, niin kuin aina kun meidän ohi menee, ihminen, auto, pupu tai mikä tahansa lähestyy/menee ohi.

Ikkunasta näin että, muutaman kilometrin päässä asuva Jennihän se siellä menee Martta labbiksen kanssa. En asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota, isäntä  kun oli edelleen ulkona hommissa.
Seuraavassa hetkessä havahdun siihen, että isäntä juoksee ja huutaa, ei muuten ookkaan hetkeen noin rivakasti liikkunut. Nata oli sulloutunut puuaidan ali toiselle puolelle ja juossut tielle nappaamaan Marttaa karvoista.

Minä rivakasti ovelle viheltämään, isännän koittaessa saada Nataa pois labbiksen luota. Essi ja Ajokki tulivatkin toisella vihellyksellä, hetken nekin ihmettelivät, mitä siellä aidan toisella puolella oikein puuhataan!?. Isäntä joutuikin tekemään töitä, että sai Natan käskytettyä portista sisällä, koskea kun siihen ei kuulemma ollut uskaltanut neiti kun oli niin tulta ja tappuraa.

Jenni kävi pikaisesti Martan läpi, eikä havainnut reikiä, vaikka Nata ehti kuulemma napata karvoihin kymmenkunta kertaa, ennen kuin nappas hännästä kiinni ja kuulemma tässä vaiheessa oli Martankin murina muuttunut vähän totisemmaksi, häntä napsun jälkeen ehti napata vielä useamman kerran Marttaa karvoista kiinni ja jossain välissä ehti myös napata Jenniä jalkaan, onneksi vain pintanaarmu ja lenkkihousuihin hampaankuvat. Natassa ei mitään jälkiä.

Isäntä pyysi ilmoittamaan jos Martassa jotain ilmenee tai löytyy, Jenni oli vitsillä sanonut, että Martta sietääkin olla vähän kevyemmässä turkissa ja Nata saa pitää kankaan palan jonka huosuista repäs.

Kohta josta Nata oli läpi mennyt, oli vain n. 6 cm korkea maasta aidan alapuuhun, eikä minä tai Jenni olisi koskaan uskonut, että se siitä mahtuu sulloutumaan läpi. Jennikin kertoi sanoneensa Martalle, ettei mitään hätää, mennään ohi... kun Nata oli ängennyt itsensä aidan ali ja lähenyt tulemaan kohti.


Keskiviikkona Jenni laittoikin sitten viestiä, että Martta sen verta kipeä/jumissa, että joutuvat tilaamaan ajan Helmeen Tervakoskeen, ilmeisesti suuhun oli sattunut Natalla muutakin kuin vain karvoja. Eläinlääkäri löysikin mm hännästä puolikkaan kananmunan kokoisen paiseen, joka oli tullut kulmahampaan puraisusta. Kipulääkekuurin ja antibioottit saivat myös samalla reissulla ja tötterön päähän.

Perjantaina ajelin Jennille maksamaan lystiä pois ja tienpuoleisen aidan kävin kontaten läpi ja kaikki trippipurkkia suuremmat reiät laitoin jyrsijäverkolla tukkoon. Joka kerta Nata vetää kierrokset kun tiellä liikkuu vieras koira ja juokseen aidan viertä eestaas ja hyppii aitaa vasten ja kolisuttaa sitä, tähän mennessä isäntä ei ole uskonut, että se ei ole ystävällisillä aikeilla liikkeellä, nyt tuli muutos tähän mielipiteeseen.
Viisi vuotta aita on sen sisäpuolella pitänyt, vaikka väliin on ihan tosissaan läpi koittanut mennä, nyt kosahti.

Martan häntä.

Aidan alla siis tämän verran tilaa, isommat raot aidan alla on peitetty jysijäverkolla, maahan asti.

Mutta kun tarpeeksi näköjään jotain tahdotaan, niin mennään vaikka läpi harmaan kiven. Mutta olipahan ensimmäinen kerta kun meillä mennään läpi aidoista, ja sais kyllä olla viimeinen.