Rata oli pitkä ja raskas, ja varsinkin alkupuolikas oli sik-sak-mutkaa täynnä, sen molemmat koirat vetivät mallikkaasti, toinen puolikas olikin sitten n. 300 metrin kaari, jossa Essi selvästi jätätti ja siirtyi juoksemaan sisäkaarteeseen, Viljon juostessa mallikkaasti vieheen perässä koko kaarteen. Essin sisäkurvin juoksun ansiosta se oli ensimmäisenä viimeisellä suoralla vieheen perässä, ja juuri kun viimeinen suora aukeni koirien juostessa meistä ohi ja Viljon kuroessa jokaisella askeleella välimatkaa umpeen, ja lopulta saaden Essin kiinni, Viljo poltti päreensä ja loppumatkan Essi saikin sitten juosta uros niskassaan.
Essi tappoi kuitenkin tästä huolimatta hienosti viehettä, Viljon puolesta harmitti, diski napsahti. Alkuerästä Essille vaatimattomat 206 pistettä, viimeistä osiota ei voitu täysin arvostella.
Pellolta poistuessamme Essi ei edes läähättänyt tai näyttänyt väsymisen merkkejä, tuntui ettei se saanut viimeistä vaihdetta koko juoksun aikana silmään, vaan vähän niin kuin hengaili pupun perässä. Mutta auta armias kun fasaani kiekaisi pellon toisessa päässä niin johan oltiin hihna tiukalla ja kovaa menossa, omassa päässä mietinnän paikka, onko oltu liikaa oikean riistan peräsä, eikä pussi niin paljoa nyt kiinnostanut.
Finaalissa sai sitten juosta Alman kanssa. Likat vetivät koko rinksan mallikkaasti ja mikä parasta vieheen pysähdyttyä kumpikin keskittyi täysin vieheeseen, ei sanaakaan toisilleen! Jes!
Tässä juoksussa oli selvästi jo yritystä ja yhden arvostelevan tuomarin kommetti oli, että Essin finaalijuoksu oli oikein hyvä. Pisteitä 221 eli yht 427ja neljäs sija.
Näin tällä kertaa, Kiitos kaikille seurasta, kivaa oli: Erityismaininnan annan Essin puolesta Badulle, kaksikko olis varmaan halunnut juosta kaksin vielä vapaana kierroksen pupun perässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti